Auri Vento: Looking for Willing Participants
6.3.–22.3.2026

Tervetuloa näyttelyn avajaisiin torstaina 5.3. klo 18-20!

Maaliskuussa Iso Galleriassa on esillä vuonna 2025 Turun Taiteilijaseuran vuoden taiteilijaksi valitun Auri Vennon näyttely Looking for Willing Participants.

”Eilen illalla kaivoin kynsisaksien, pinsettien ja ompeluneulan avulla jalkapohjastani ampiaisen piikin. Olin ollut kävelemässä saunarakennukselta asuinrakennukselle, kun päkiässä tuntui äkillinen pistos, josta levisi painava kipu. Aivan erilainen kuin neulaset, kävyt ja sepeli jalkojen alla, tai monien eri kenkien pohjat. Tämä uusin kosketus oli vähän niin kuin päänsärky jalkapohjassa, ei väsynyt päänsärky vaan kuumeinen, punaisen sävyinen, jokin on vakavasti pielessä -kipu. Lapsena, kun olin kuumeessa, näin unia, joissa maapallo oli hyvin pieni ja taivas hyvin punainen. Maailma oli ehkä loppumassa. Isä ja siskot olivat siellä, mutta äidin kuolema oli liian iso asia edes houreunelle käsitellä.

Viereinen pelto oltiin äskettäin käyty niittämässä. Paahtavan kuuma aurinko osui viljan katkenneisiin riveihin. Kuumuuden tunsi hiekassa, joka pöllysi maantietä pitkin ajaessa auton vanassa. Pihaa saunan ja asuinrakennuksen välissä varjosti koivut. Laskimme puutarhaletkusta sangon täyteen kylmää vettä. Sitten sitä istuttiin puutarhatuolilla, jalka sangossa, kuuntelemassa kuinka kaikki muut pihan ampiaiset jatkoivat surinaansa apilakentällä. Sairaanhoitajaksi opiskeleva siskoni yritti poistaa piikkiä, mutta olin hämmennyksissäni huitaissut hyönteisen jalkaani kiinni jättämän perän pois ja se oli saavuttamattomissa. Eilisiltaan asti. Jonkin ajan päättymiseen asti. Ainakin sen ajan, jona olen kävellyt ympäriinsä muistamatta, että jalkaani on pistetty, ja että se pistin on edelleen minussa. Iho piikin ympärillä oli kovettunutta ja se näytti vain pieneltä mustalta pisteeltä ennen kuin irtosi. Sen jäljessä pursusi pieni määrä kuvottavan keltaista mätää. Piikki itse oli täysin kunnossa. Mietin sen säilyttämistä ja sitten, jostain syystä, biojätteen sijaan laitoin sen sekajätteeseen.”

Näyttelyn teoksiin saa koskea.

Auri Vento on Turussa asuva monimateriaalisesti työskentelevä kuvataiteilija. Teoksissaan hän hyödyntää niin installaation, kuvanveiston kuin maalauksenkin tekniikoita. Hän opiskelee kuvataidetta Turun Taideakatemiassa 4. vuosikurssilla. Viimeaikaisessa työskentelyssään Vento on tarkastellut katsetta ja tilassa olemisen käytäntöjä. Keskiössä on kuulumisen ja ei-kuulumisen sekä katsotuksi tulemisen ja katsomisen kokemukset. Teosten valmistustavat nojaavat huonekaluvalmistuksen käytäntöihin. Niiden muodot ja materiaalit viittaavat elettyyn ympäristöön.

Ventoa kiinnostaa fyysisen työn toisteisuus ja raskaus, ja kuinka taidetta tehdessä tämä työ tehdään päämäärättömästi ja ilman varmuutta sen hyödyistä. Keskeinen osa hänen taiteellista työskentelyään on käsillä tehty työ. Kädet tuntevat kuinka kovaa on painettava, missä sormet ovat ja miten asettaa veitsi puuta vasten oikeaan kohtaan ja vetää sitä kohti peukaloa, veistää pois ohut siivu ja veitsen terä painuu vasten peukalon pehmeää päätä, mutta ei riko sitä.

Welcome to the exhibition opening on Thursday, March 5th 2026, from 6 to 8 pm! Free entry.

The March exhibition in Iso Galleria is Looking for Willing Participants by Auri Vento, Turku Artists’ Association’s Artist of the Year 2025.

”Yesterday, I used nail scissors, tweezers, and sowing needle to dig up a bee’s stinger from my sole. I had been walking from the sauna towards the house when I felt a sudden sting in my foot, emanating heavy pain. Quite different from pine needles, cones, or gravel under my feet, or the soles of different shoes. This new touch resembled a headache in the sole, and not a tired ache, but a feverish one, a red pain telling me something is very wrong. As a kid, when I had a fever I would dream of a very small world and a very red sky. The world might be coming to an end. My father and sisters were there, but the death of my mother was too big a thing to deal, even in delirious dreams.

The field nearby has been harvested recently. The scorching sun hit the rows of cut crop. You could feel the heat in the sand whirling behind the car on the dirt road. Birches shadowed the garden between the sauna and the house. We filled a bucket with cold water from a gardening hose. There I was, sitting in a garden chair, with my foot in the bucket, listening as the rest of the garden’s bees continued their buzzing in the clover field. My sister, who was studying to become a nurse, tried to take the stinger out, but in the confusion I had flicked off the insect’s tail end it had left attached to my foot, and the stinger could not be reached. Until yesterday night. Until the end of an era. Well, the end of the era I’d been walking around not remembering that I had been stung, that the stinger was still within me. The skin was hardened around the stinger, and before it came off, it looked like a tiny black dot. After it, came a speck of disgustingly yellow pus. The sting itself was intact. I thought about keeping it, and then, for some reason, I put it in the mixed waste, instead of organic one.”

You are allowed to touch the works.

Auri Vento is a Turku-based visual artist working multi-materially. Vento uses techniques of installation, sculpting, and painting in their work. They are a 4th year visual arts student in Turku Arts Academy. In their recent work Vento has explored the gaze and the practices of being in a space, centering on the experiences of belonging and not belonging, and looking and being looked at. The works use the methods of furniture manufacturing. Their shapes and materials refer to a lived environment. Vento is interested in the repetitive and strenuous nature of physical work, and how in art this work is somehow aimless, without certainty of its usefulness. Manual work is a central part of Vento’s artistic work. Hands know how hard you need to press, where the fingers are, and how to place the knife against the wood just so; how to pull the knife towards the thumb, to carve out a thin chip; how the blade presses against the softness of the thumb, but doesn’t cut through.

Välkommen på vernissage torsdagen den 5.3.2026 kl. 18–20! Fri entré.

I mars visas utställningen Looking for Willing Participants av Auri Vento, som utsågs till
Konstnärsgillet i Åbos Årets konstnär 2025, i Iso Galleria.

”Igår kväll tog jag med hjälp av nagelsax, pincett och synål bort en getinggadd ur fotsulan. Jag var på väg från bastubyggnaden till bostadshuset när jag kände en plötslig stickande smärta i trampdynan, varifrån en tung värk spred sig. Helt annorlunda än barr, kottar och singel under fötterna, eller sulorna på olika skor. Den här senaste beröringen var lite som en huvudvärk i fotsulan, inte en trött huvudvärk, utan en febrig, rödtonad smärta av sorten då något är allvarligt fel. Som barn, när jag hade feber, drömde jag att jorden var mycket liten och himlen mycket röd. Världen höll kanske på att gå under. Pappa och systrarna fanns där, men mammas död var en alltför stor sak ens för feberyran att bearbeta.

Den intilliggande åkern hade nyligen slagits. Den brännande solen lyste på de avskurna strånas rader. Hettan kändes i sanden som virvlade upp från landsvägen i bilens kölvatten. Gårdsplanen mellan bastun och boningshuset skuggades av björkarna. Vi fyllde en hink med kallt vatten från trädgårdsslangen. Sedan satt man där i en trädgårdsstol med foten i hinken, och lyssnade på hur alla andra getingar på gården fortsatte sitt surrande ute i klöverfältet. Min syster, som studerade till sjukskötare, försökte få bort gadden, men i min förvirring hade jag redan slagit bort den stump som insekten lämnat kvar i foten, och den låg utom räckhåll. Fram till i går kväll. Tills någon viss tid. Åtminstone den tid då jag gått omkring utan att minnas att jag blivit stungen, och att gadden fortfarande fanns kvar i mig. Huden runt gadden hade hårdnat, och den såg bara ut som en liten svart prick innan den lossnade. Efteråt trängde en liten mängd kväljande gult var ut. Själva gadden var helt intakt. Jag funderade på att spara den, och sedan lade jag den av någon anledning i blandavfallet i stället för i bioavfallet.”

Verken får vidröras.

Auri Vento är en bildkonstnär bosatt i Åbo som arbetar med flera olika material. I sina verk använder hen sig av installation, skulptur och måleri. Hen studerar bildkonst på fjärde årskursen vid Konstakademin i Åbo. I sitt senaste arbete undersöker Vento blicken och praxis kring att vara i ett rum. I centrum står erfarenheter av att höra till och att inte höra till, samt av att bli betraktad och att själv betrakta. Verkens tillverkningssätt anknyter till möbelsnickeriets metoder. Deras former och material hänvisar till den levda omgivningen. Vento intresserar sig för den fysiska arbetsinsatsens upprepning och tyngd, och för hur detta arbete, när det görs som konst, utförs utan tydligt mål och utan visshet om sin nytta. En central del av hens konstnärliga praktik är det handgjorda arbetet. Händerna vet hur hårt de måste trycka, var fingrarna befinner sig och hur kniven ska läggas mot träet på rätt ställe och dras mot tummen, skära bort en tunn skiva, så att knivseggen till sist vilar mot tummens mjuka spets, men inte skär igenom den.