2019 Turun Taiteilijaseura 95 vuotta: taidelainaamo ja taidehalli
95-vuotisjuhlavuosi toi mukanaan Turun Taiteilijaseuran yhdessä Valokuvakeskus Perin kanssa perustaman Turun Taidehallin Vanhan Suurtorin laidalle, Vanhan Raatihuoneen kiinteistöön. Taidehalli avattiin kävijöille helmikuussa ja sen ensimmäinen toimintavuosi keräsi kaikkiaan noin 44 000 taiteen kokijaa ja kiinteistön tilojen vuokraajaa. Taiteilijoilta ei peritä näyttelyajasta tilavuokraa ja taidehalliin on kävijöillä vapaa sisäänpääsy. Taidehallissa esitettävät näyttelyt toteutetaan pääosin open call -haulla ja kutsunäyttelyinä.
Merkkivuotta juhlistetaan sekä Taidehallin että Ars Novan juhlanäyttelyillä. Turun Taidelainaamon hallinnointi siirtyy samana vuonna Turun kaupungilta Taiteilijaseuralle. Taidelainaamo asettuu Taidehallin ensimmäisen kerroksen kahteen huoneeseen mukanaan yli sadan taiteilijan teoksia. Noin 600 teoksen kokoelmasta osa on paikan päällä taidelainaamossa, osa etäteoksina taiteilijoiden omissa tiloissa.
2020-luvulla Taiteilijaseuran toiminta jatkui koronapandemiasta huolimatta aktiivisena, ja Taidehalli ja Turun taidelainaamo pysyivät auki mahdollisuuksien mukaan. Vuonna 2022 Taiteilijaseuran ja Perin yhteinen toiminta Taidehallissa tulee päätökseensä, ja Turun Taiteilijaseuran oma näyttelytila Iso Galleria aukeaa Taidehallin toisessa kerroksessa. Iso Gallerian ensimmäisenä näyttelynä nähtiin Taiteilijaseuran 99-vuotisnäyttely.
2015-2018 Verkostot korostuvat
Seura rohkaisee jäseniensä verkostoitumista tekemällä heidän kanssaan taidematkoja. Matkat suuntautuvat Tukholmaan ja Mänttään. Taiteilijaseura kuuluu moniin verkostoihin, kuten TaikuSydän-projektin Varsinais-Suomen alueen Varavoimaa-nimiseen verkostoon, valtakunnalliseen taiteilijajärjestöjen Werkostoon ja Taiteen edistämiskeskuksen Taidekahvit-verkostoon.
2014 Turun Taiteilijaseura 90 vuotta
Turun alueen vanhimman ja suurimman ammattikuvataiteilijoiden yhdistyksen juhlavuoden kohokohtia ovat onnistuneet näyttelyt ja tapahtumat, kuten Turussa ja Oulussa nähtävä jäsenten juhlanäyttely Virtaa!. Juhlanäyttelyyn kutsutaan osallistumaan kaikki yhdistyksen jäsenet. Perinteikäs Turun Taiteilijaseuran vuosinäyttely järjestetään Galleria Bernerissä ja Vanhan Raatihuoneen galleriassa syys-lokakuussa 2014. Yhdistyksen kesänäyttely ”Äänivirtaa” pidetään Yrjö Liipolan taidemuseossa. Gallerian toimintavuosi on menestyksekäs ja näyttelytoiminnan lisäksi gallerialla järjestetään runsaasti oheistoimintaa.
Fluxations 2014 -videotaidetapahtuma järjestetään marraskuussa. Tapahtuman aikana kolmea puu-aiheista videoteosta projisoidaan Turun pääkirjaston sisäpihan seinään ilta-aikaan.
2012–2013 Toiminta kehittyy ja laajenee
Yhdistyksen toiminta kehittyy ja laajentuu monella toiminnan osa-alueella. Toimintavuoden aikana yhdistys koordinoi muun muassa Turun Taiteilijaseuran kesänäyttelyn Satamapaikka – Kertomuksia matkoilta, 88. vuosinäyttelyn sekä Fluxations 2012 -paikkasidonnaisen taiteen tapahtuman. 2xÅ-projektin toinen osa toteutuu Turussa syyskuussa. 2xÅ-yhteistyön kautta toteutettavat Artist Talk -luennot ovat erinomainen esimerkki pohjoismaisen kuvataiteen vapaasta liikkumisesta ja pohjoismaisesta yhteistyöstä.
Paikkasidonnaisen taiteen tapahtuma Fluxations – virtauksia kaupungissa järjestetään jatkona kulttuuripääkaupunkivuoden Flux Aura 2011 -tapahtumalle. Tommi Juutilaisen, AKU-ryhmän ja Mitäs Plikat -kollektiivin projisoidut taideteokset tuovat valoa ja visuaalisia yllätyksiä syksyn pimeään aikaan.
Vuonna 2013 yhdistys panostaa uusien yhteistyökuvioiden kehittämiseen sekä vanhojen vahvistamiseen. Toimintavuoden kohokohtia ovat muun muassa Turun Taiteilijaseuran 89. vuosinäyttely, TurkuART-sivuston avautuminen sekä menestyksekkäät näyttelyt Galleria Å:ssa. Taiteilijaseura koordinoi ensimmäistä kertaa myös Kulkulupa-tapahtuman. Vuosi oli Taf taf -projektin kymmenes ja samalla viimeinen.
2011 Taiteilijaseura juhlistaa kulttuuripääkaupunkia Turkua
Kesällä 2011 Turun ollessa Euroopan kulttuuripääkaupunki Turun Taiteilijaseura koordinoi kansainvälistä Flux Aura 2011 -ympäristötaidetapahtumaa. Teemallisesti teokset liittyvät Aurajokeen, virtaavaan veteen, kaupunkiin sekä elämään ja luontoon joen ympärillä. Teoksista osa on hetkellisiä, osa pysyvämpiä. Tapahtuman avulla toteutetaan esimerkiksi Jani Rättyän ja Antti Stöckellin suuri Päivänkakkara sekä Reima Nurmikon ja Satu Tuittilan kahdeksasta Aurajoessa kelluneesta haahkasta koostuva Tasapainoilua-teos. Flux Aura luo uusia verkostoja taiteilijoiden välille, kun teoshaulla etsityt varsinaissuomalaiset ja kansainväliset taiteilijat tekevät tiivistä yhteistyötä.
Turun Taiteilijaseura jatkaa myös 2xÅ-yhteistyöprojektia yhteistyössä Eskilstunan Formverkin kanssa. Projektin tarkoituksena on tutkia intensiivisesti ja monipuolisesti vesistöjen merkitystä Turulle ja Eskilstunalle kuvataiteen keinoin. Se tukee osaltaan seuran tavoitetta laajentaa kansainvälisiä verkostojaan.
2010 Galleria Å perustetaan
Turun Taiteilijaseura perustaa uuden gallerian alkuvuodesta 2010. Galleria JUST:in toiminta päättyi kaupungin tiloissa Vanhalla Raatihuoneella, koska Turun Museokeskus ottaa tilat käyttöönsä. Uusi Galleria Å sijaitsee kahdessa kerroksessa Kaskenmäessä entisen Galleria Aman tiloissa (Kaskenkatu 1). Omalla gallerialla on tärkeä merkitys yhdistyksen jäsenille, jotka voivat hakea jäsenhintaista näyttelyaikaa omalla kotiseudullaan.
Vuosinäyttelyssä palataan perinteiseen malliin taitelijakunnan toivomuksesta ja tästä syystä vuosinäyttely pidetään jälleen Turussa edellisvuoden järjestetyn teemallisen näyttelyn sijaan. Ensimmäinen TurkuART-karttaesite julkaistaan kesäkuussa. Esitteeseen on koottu ensimmäistä kertaa kaikkien Turun taiteilijavetoisten gallerioiden ja museoiden näyttelykalenterit.
Seuran vuoteen kuuluu myös muun muassa Taf Taf -hanke Senegalissa. Kulttuuripääkaupunkivuonna 2011 toteutuvan ympäristötaidetapahtuma Flux Aura 2011:n valmistelut ovat käynnissä ja etenevät vuoden aikana.
2000-luku
Galleria JUST:ia kehitetään. Jokikadun toimitiloissa järjestetään croquis-iltoja ja elävän mallin maalausta. Kokousten yhteydessä pidetään myös jäseniltoja, joissa sekä uudet että vanhat jäsenet esittelevät teoksiaan ja työskentelymenetelmiään.
Galleria Gjutarsissa Vantaalla esittäydytään 2001 ”Tuliko seuraa” -näyttelyllä. Seuraavana vuonna toteutuu NYTE ry:n kutsuma ”Iha kui vaa” -näyttelyvaihtoketju Taiteilijaseuran, NYTE ry:n, Tampereen Taiteilijaseuran ja Pohjalaisen taiteilijaliiton välillä. Seura osallistuu lisäksi ympäri Turkua levittäytyneeseen Kulkulupa-tapahtumaan. Vuosittaisessa tapahtumassa kaupunkilaiset tutustuvat taiteilijoihin ja heidän teoksiinsa työhuoneilla ja eri näyttelytiloissa. Kohtaamiset lähentävät yleisöä ja taiteilijoita.
Jokikadun olemassaolo herättää kiivasta keskustelua taiteilijoiden ja kaupungin välillä. Rakennuksen säilyttämisestä on erimielisyyttä. Taiteilijoille Jokikadun kaltaisen paikan säilyminen on elinehto ja sitä varten tehdään suunnitelma kulttuuri- ja taidekeskukseksi.
Keväällä 2007 kaupunki irtisanoo taitelijaseurat ja taiteilijat Jokikadun toimitiloista ja seura jää ilman omia tiloja. Arkistoille löytyy ilmainen varastotila Saaren kartanon taide- ja tutkimuskeskuksesta Mietoisista.
Seuran alaisuudessa aloittaa toimintansa yhteisöllisiin hankkeisiin painottuva ja nopeasti toimintaansa vakiinnuttava residenssi Dakarissa, Senegalissa.
1993–1997 Pysäkki työllistää
Turun työvoimatoimiston kanssa toteutetaan Pysäkki-projekti, joka työllistää pitkäaikaistyöttömiä kuvataiteilijoita. Vuosien 1993–1997 aikana onnistutaan työllistämään yli 20 taiteilijaa.
Seuran 70-vuotisjuhlanäyttely pidetään Turun taidemuseossa. Samana vuonna Taidelainaamo avaa ovensa Vanhalla Suurtorilla. Galleria JUST saa vuonna 1995 uudet näyttelytilat Vanhalla raatihuoneella ja on tiiviissä yhteistyössä Turun Kulttuurikeskuksen kanssa. Käsityöläiskatu 20:n tilat jatkavat taiteilijoiden työtiloina. Majakka-galleriasta luovutaan 1997 kaupungin pyynnöstä.
1997 turkulaiset taiteilijajärjestöt laativat oman ArtTur-koontisivun internetiin, josta halukkaat saavat omat kotisivut. Seura saa myös uudet toimitilat vanhasta tehdasrakennuksesta Jokikadulta. Tupaantuliaisia vietetään 12.9.1998.
1990-luvun alku
TTS-galleriaa remontoidaan ja toimintaa aktivoidaan. Näyttelyitä pidetään Pinellan punaisessa huoneessa. Pienessä keltaisessa Majakka-galleriassa Aurajoen itärannalla järjestetään pieniä näyttelyitä. Paperia Suomesta –näyttely viedään 1992 Isafjordiin Islantiin. Samana vuonna järjestetään mittava, koko Turun ja Porin läänin sekä Ahvenanmaan kattava Taiteilijaseuran vuosinäyttely Territory ’92. Näyttelykokeilu aloitetaan Turun Kulttuurikeskuksen kanssa Juseliuksen näyttelytilassa Vanhalla Suurtorilla.
1980-luku
Merigrafiikka-kilpailut ja kansainvälinen leiritoiminta vakiintuvat. Taloudellinen vastuu siirtyy Suomi–Puola-seuralle.
Taidehallista joudutaan luopumaan ja toiminta siirtyy Käsityöläiskatu 20:een. Turkulaisten taiteilijajärjestöjen yhteistyönä järjestetään ensimmäinen Turun Taiteen Biennaali Wäinö Aaltosen museossa. Taiteilijaseura järjestää viikonloppuseminaarin osana Erotiikka-teemanäyttelyä ja Turun Taiteen Biennaalia. Siellä pohditaan mm. Helsingin ja ”maaseututaiteilijoiden” välistä ristiriitaa.
Biennaalin merkitys herättää keskustelua: ilman valtakunnan tason juryä siitä ei voi tulla valtakunnallisesti arvostettua.
1970-luku Menestystä Puolassa
Työpaikkanäyttelyistä tulee uusi toimintamuoto.
Näyttelyvaihto leningradilaisten kanssa vakiintuu ja uusia ulkomaisia suhteita solmitaan mm. Puolaan. Seura lähettää teoksia Gdanskiin meriaiheisten teosten kansainväliseen kilpailuun. Työt menestyvät ja kaikki osallistuneet kutsutaan Puolaan kolmiviikkoiselle grafiikkaleirille.
Sama kilpailu on myös vuoden 1977 kohokohta ja seuran jäseniä kutsutaan Gdanskiin kilpailun juryyn. Suomalaiset menestyvät jälleen. Kilpailunäyttely pidetään Wäinö Aaltosen museossa, mistä se siirtyy Rauman taidemuseoon. Kilpailussa sijoittuneet kutsutaan taas taideleirille Puolaan ja 23 puolalaista taiteilijaa vuoden 1978 Ars Häme -taideleirille.
1967–69 Taidehalli Kauppiaskadulla
Seura saa uudet näyttelytilat Kauppiaskatu 1:ssä. Sali laajenee vuonna 1968 Taidehalliksi, joka tyydyttää niin taiteilijoiden kuin yleisön tarpeita ja on suosittu jo keskeisen sijaintinsa ja iltamyöhään jatkuvan aukioloaikansa vuoksi.
Taidehallissa nähdään turkulaisten, muiden suomalaisten ja yhä useammin myös ulkomaisten taiteilijoiden näyttelyitä. Näyttelyvaihtoperiaate tuo Turkuun mm. leningradilaista, bulgarialaista ja puolalaista taidetta. Vastaavasti omia näyttelyitä viedään ulkomaille. Yhteistyö paikallisten museoiden kanssa mahdollistaa myös suurempien näyttelykokonaisuuksien saamisen Turkuun. Artelaisten ja Turun taidemuseon kanssa toteutetaan näyttelyvaihto Bergeniin ja Århusiin 1968–69 ja Wäinö Aaltosen museoon tuotetaan leningradilaisen taiteen näyttely vuonna 1969.
Kansainvälinen näyttelyvaihto koetaan tärkeäksi, koska ”se antaa mahdollisuuden henkilökohtaiseen kosketukseen, jonka merkitys näkemyksien avartajana on tarpeellista jokaiselle”.
Yhä useammin puhutaan taiteilijan sosiaalisesta asemasta, eläkkeistä ja verotuksesta sekä muista ammatillisista kysymyksistä. Kaupunkiin perustetaan seuran aloitteesta Kuvataidelautakunta. Parrantien ateljeetalo valmistuu vuonna 1968.
1964–65 Oma toimitila löytyy
Turun Kuvataiteilijain nimi muutetaan taas Turun Taiteilijaseuraksi ja seuralle löytyy oma toimintapaikka. Litografian työhuone siirretään Uudenmaankatu 15:een, Elloksen vanhaan leipomoon. Tiloihin kunnostetaan samalla näyttelysali. Vaikka sijainti on vähän syrjäinen, yleisömäärät ovat suuria ja seura on tyytyväinen. Tiloissa voidaan esitellä myös muiden kuin paikallisten taiteilijoiden tuotantoa.
Vuonna 1966 pidetään ”suuria henkisiä ja taloudellisia ponnistuksia vaativa näyttely Helsingin Taidehallissa”. Heti sen jälkeen suunnataan Ranskaan Marseilleen ja Marignaneen. Ulkomaille suuntautuvaa näyttelytoimintaa arvostetaan, vaikka taiteilijoilta vaaditaan paljon ponnistuksia hankkeiden läpiviemiseksi.
1960-luvun alku Litografian työhuone perustetaan
Professori Aukusti Tuhkan avustuksella perustetaan Tuureporinkadulle litografian työhuone, josta tulee tärkeä työskentely- ja tapaamispiste. Toimintaa esitellään niin ulkomaisille taiteilijavieraille, kaupungin edustajille kuin erilaisille taideharrastuskerhoille. Työhuoneen käyttö sallitaan myös lahjakkaille Turun Piirustuskoulusta valmistuneille taiteilijoille. Piirustuskoululaisille järjestetään kerran viikossa opetusta, sillä nuorten taiteilijoiden tukemista ja kouluttamista pidetään tärkeänä toiminnan jatkumisen takaamiseksi.
Litografian työhuoneen toiminta ja sen kehitys ovat keskeisellä sijalla, mutta samalla etsitään kunnollista näyttelysalia. Kuvataiteilijat ovat mukana myös Turun Taideyhdistyksen ja Arten yhteishankkeessa ateljeetalon rakentamiseksi Turkuun. Yhteyksien luominen ulkomaille vilkastuu, näyttelyvaihto Leningradin ja Turun välillä aloitetaan.
Turun Kuvataiteilijoiden ja Turun Taiteilijaseuran tavoitteet eivät sinänsä eroa toisistaan, mutta omassa yhdistyksessä voidaan paremmin keskittyä ammattikuvataiteilijoille tärkeisiin asioihin.
1958–1960 Suuri tuuletus
Taiteilijaseuran 35-juhlavuoden aattona muutoksen tuulet voimistuvat. Ehdotetaan, että Taiteilijaseura pitäisi hajottaa ja muodostaa tilalle uusi seura. Johtokunta vastustaa, mutta myöntää, että uudet säännöt pitää laatia. Teatterikerho eroaa seurasta, mutta toiminta jatkuu silti ennallaan. Sisäinen käymistila ei vaikuta kuvataiteilijoiden toimintaan. Vuosinäyttely järjestetään totuttuun tapaan. Näyttely Bukarestissa 1959.
Pyristelyistä huolimatta Turun Taiteilijaseura on yhden polkunsa päässä vuonna 1959. Kuvataiteilijat eroavat seurasta ja perustavat oman yhdistyksen – Turun Kuvataiteilijat ry:n. Liikehdinnän seurauksena 14 taiteilijaa eroaa siitäkin omaksi ryhmäkseen ja perustaa Arte ry:n vuonna 1960. Turkulaista kuvataidekenttää tuuletettiin kertaheitolla oikein kunnolla.
1950-luku Vahva nousukausi
Kutsutuilla taiteilijoilla on merkittävä osuus näyttelyissä ja suhteet muiden kaupunkien taiteilijoihin viriävät. 1953–54 seurassa on huikeat 745 jäsentä. Seuraan kuuluu Kuvaamataiteilijain ryhmän lisäksi Kirjallinen ryhmä, Teatterikerho, Lausuntakerho sekä Elokuvakerho. Kukin pyörittää omaa toimintaansa suhteellisen itsenäisesti ja jäsenet kokoontuvat yhteisiin kerhoiltoihin. Niissä esitetään niin laulua, soittoa, pienoisnäytelmiä kuin taidefilmejäkin. Seuran hallussa on turkulaisen taiteen ”kantapaikka” ravintola Pinella, jossa pienemmät ryhmät pitävät kokouksiaan.
Kuvaamataiteilijat pitävät piirustusiltoja Työväenopistolla, osallistuivat Kuvataidejärjestöjen Keskusliiton vuosinäyttelyihin ja pitävät seuran perinteiset vuosinäyttelyt Turun taidemuseossa. 1954–55 kuvataiteilijat panevat alulle rahankeräyksen, jonka tarkoituksena on stipendi- ja tukirahaston luominen taiteilijoille. Samana vuonna turkulaisten kuvataiteilijoiden tukemiseksi perustetaan Saskia-yhdistys. Turun kaupunki osallistuu taiteilijoiden tukemiseen myöntämällä apurahoja sekä järjestämällä taidekilpailuja.
”Kuvataiteilijain ryhmä elää vankkaa nousukautta” todetaan vuonna 1956. Moni seuran ryhmistä nousee melko itsenäiseksi. Seuran rakennetta ei silti haluta muuttaa, vaikka myönnetään, että seura on liian laaja ja monitahoinen – eri ryhmillä oli toiminnassaan eri päämäärät.
1957 näyttely Helsingin Taidehallissa pitkän tauon jälkeen. Pienten ryhmien näyttelyistä ja näyteikkunanäyttelyistä tulee suosittuja. Toiminnan katsotaan olevan ”sekä sisäisesti kasvattavaa että ulospäinkin näkyvää”. Mukaan tulee uusia nuoria taiteilijoita.
1945–1950
Näyttely ”100 vuotta turkulaista taidetta” Turun taidemuseossa ja Göteborgissa. Näyttely Helsingissä 1948. Seuran 25-vuotisjuhlanäyttelyyn 1949 kutsutaan ”seuran työssä kunnostautuneita ja muuten taiteellista arvonantoa saaneita” taiteilijoita. Näyttelyssä järjestetään opastuksia, jotka kiinnostavat yleisöä.
1939–44 Sotavuodet eivät lannista
Näyttelytoiminta vähenee, mutta ei kuitenkaan täysin pysähdy. Helsingin taidehallissa laaja turkulaisen taiteen näyttely tammikuussa 1942, jota pidetään ”osoituksena turkulaisen taiteilijakunnan sitkeydestä ja uskosta tulevaisuuteen”.
1936
Taiteilijaseura on potenut voimattomuutta pro artelaisten pysytellessä omissa oloissaan. Lähentymistä ja yhteistoimintaa alkaa kuitenkin ilmetä Maakuntain taidenäyttelyssä, johon ne osallistuvat Turun graafillisen taiteen yhdistyksen sekä Viipurin taiteilijaseuran kanssa. Vähitellen eripura hälvenee ja 15. vuosinäyttelyssä pro artelaiset ovat taas mukana seuran riveissä.
1933
Rivit alkavat rakoilla. Juhlanäyttelyn toimikuntaa ja juryä epäillään väärinkäytöksistä. Nuoret taiteilijat valloittavat vuosikokouksessa 10.11.1933 johtokunnan paikat. Seuraavana päivänä vanhemmat taiteilijat eroavat taiteilijaseurasta ja perustavat Pro Arte -seuran. Myllerryksessä häviävät kokousten pöytäkirjat ”tuntemattomalla tavalla”.
1925–1931 Linja vakiintuu
Toiminta hioutuu uomiinsa. Vuosinäyttelyt Turun taidemuseossa, ovet auki kansainvälisille areenoille. 1928–29 osallistutaan näyttelyihin Tukholmassa ja Oslossa, joissa erityisesti Otto Mäkilän teokset herättävät huomiota. Ensimmäinen laajempi näyttely Helsingissä 1929. Mukana Tampereen taidehallin vihkiäisnäyttelyssä 1931.
Tampereen, Turun ja Viipurin taiteilijaseurat käyvät kirjeenvaihtoa 1930-luvun alussa mm. siitä, miten ”maaseutuseurat” pääsisivät paremmin osalliseksi valtion apurahoihin ja taideostoihin. Taiteilijan ja taiteen asema yhteiskunnassa askarruttaa mieliä. Pohditaan, voisiko seura vaikuttaa mm. radiolähetyksiin, joiden katsotaan painottuvan liikaa metsänhoidolle, maataloudelle, yms., jättäen ”kuvaamataiteet jonkinlaiseksi nurkantakaiseksi puuhaksi, josta ei Suomen kansan tänä hyödyn aikana tarvitse kuulla mitään.”
23.4.1924 Turun Taiteilijaseura perustetaan
Sen tehtävänä on ”lähestyttää taiteilijoita taiteen kaikilta aloilta toisiinsa sekä välittää heidän suhdettaan yleisöön kotimaisen taiteen edistämiseksi”. Seura on avoin kaikille taiteilijoille, mutta jäsenistö koostuu pääasiassa kuvataiteilijoista.
Ensimmäinen näyttely Turun taidemuseossa samana vuonna. Seuraavan syksyn näyttelyyn päätetään kutsua myös ulkopaikkakuntalaisia taiteilijoita. Keskeisiksi asioiksi muodostuvat näyttelytoiminta ja suhteet yleisöön sekä muihin taiteilijoihin ja taiteilijajärjestöihin Suomessa ja ulkomailla.
