Maarit Nissilä

Maarit Nissilä on kuvanveistäjä: kolmiulotteisuus ja käsin tekeminen ovat siis aina olleet hänelle luontevin tapa ilmaista itseään. Hän työskentelee usein sarjallisesti; teemasta poikii uusia ideoita. Hän on tutkinut tuotannossaan naiseutta, parisuhdetta, äitiyttä, perhettä, arkkitehtuurisia
teemoja, luontoaiheita ja mielikuvituksellisia, jopa surrealistisia ideoita. ”Tekemiseni lähtökohtana on aina omakohtainen ja merkityksellinen kokemus, tunne, että tämän olen itse elänyt. Ilman henkilökohtaista tunnetta tekeminen jää ulkokohtaiseksi ja muodolliseksi.”


Taiteellinen työ on Nissilän tapa hahmottaa ja pohdiskella omaa elämäänsä, sosiaalisia suhteita ja elämää laajemminkin. Yleensä hänen työskentelynsä tähtää näyttelykokonaisuuteen.
”Näyttelytilaan on hauskaa sommitella veistoksista tarinaa ja rinnastuksia ja nähdä ne uudessa tilassa. Vuosien työstä syntyy kokonaisuus, jonka jälkeen voin hengähtää ja aloittaa uuden tekemisen. Aiheet toki ovat muuttuneet vuosien aikana, mutta tavoitteena on puhdasmuotoinen, ryhdikäs ja kaikilta suunnilta toimiva veistos.”

Taiteilija Maarit Nissilä
Matkan varrelta 1985

Veistos on Nissilälle haaste; löytää idealle – ajatukselle, tunteelle – kolmiulotteinen, puhdas muoto, jossa toteutuvat alkuperäinen elämys, mutta myös veistoksellinen näkemys sekä materiaalin mahdollisuudet ja vaatimukset. Hän hakee teokselle lopputulosta, jossa nämä kolme elementtiä, aihe, muoto ja materiaali, toimivat tasapainoisesti ja ehyesti. ”Vaativinta on löytää kolmiulotteinen muoto abstraktille ajatukselle. En luonnostele aihetta piirtämällä, vaan ikään kuin näen käsilläni.”


Käsillä tekemistä
Nissilän työtapa on perinteinen: hän muovailee, muovailee ja muovailee, kunnes löytää savesta idealleen lopullisen muodon. Veistoksellinen toimivuus on hänelle tärkeää: nähdä miten teos kasvaa ja miten muodot liittyvät johdonmukaisesti toisiinsa.
Koska hän työstää kaikki veistoksensa itse aina pronssivalua myöten, myös tekniset kysymykset ovat osa luomisprosessia. Hän hahmottaa teoksen lopulliseen materiaaliin, miettii valuun liittyviä ongelmia ja tekee ratkaisuja viimeistelystä ja patinoinnista.
”Pronssi materiaalina on minulle läheisin ja tärkein. Se toistaa käden jäljen tarkasti. Valamalla itse teokseni vahvistan omaa taiteellista näkemystäni – veistos on ikään kuin t.p.l ́a. Pronssivalu ciré perdue-menetelmällä on monivaiheinen ja haastava. Se edellyttää minulta erityistä sitkeyttä, voimaa ja rohkeuttakin, mutta on myös palkitsevaa.”
Käsin tekeminen, materiaalin tuntu ja kaikki työvaiheet hyvin tehtyinä ja osattuina tuottavat Nissilälle mielihyvää. Jo taidekoulussa hän tunnisti mieltymyksensä veistotaiteeseen.
Veistoksen muoto, plastisuus, liike ja rytmi ovat hänelle työkaluja, siinä missä maalarille väri tai graafikolle viiva.

Suu auki

Tulevat näyttelyt
Maarit Nissilä on pitänyt Kauko Nissilän kanssa kolmattakymmentä yhteistä näyttelyä, Tammikuussa päättyi heidän näyttelynsä Matkan varrelta Littoisten kirkossa ja seuraava näyttely Merkityksiä – pronssista, paperista, rautalangasta on esillä Kirkkonummen kirjastotalo Fyyrissä helmikuussa 2024.


Terveiset ostajalle
”Olen kokenut, että veistokseen suhtaudutaan hieman vierastaen: ajatellaan, että patsasta on vaikea sijoittaa kotiin, että se vaatii jalustan tai erityistilan. Sen voi kuitenkin sijoittaa vaikka kirjahyllyyn, missä sitä voi käännellä ja ihmetellä sen moni-ilmeisyyttä. Joten ostajalle: uteliaisuutta ja kokeilunhalua!”


Lyhyt tarina taidelainaamosta löytyvästä teoksesta
”Kuten jo kerroin, työskentelytapani on sarjallisuus, josta syntyy narratiivisia kokonaisuuksia. Taidelainaamossa on nyt esillä “eläimellisiä” aiheita: tirpusia, ötököitä ja muita eläväisiä. Ne eivät siis ole naturalistisia eläintutkielmia, vaan leikillisiä veistoksia. Poikkeuksena joukossa on
oikea linnunpesä pronssiin valettuna, ikään kuin kunnianosoituksena lintujen pesänrakennustaidoille.”

Loihu 2013

Elämä taiteilijana
”Taiteilijana eläminen on tietysti vaikeaa: toimeentulo on ennakoimatonta, oman työn lisäksi on tehtävä muita töitä. Työskentelyapurahat tekevät mahdolliseksi työskennellä kuvataiteilijana täysipäiväisesti mutta kuitenkin määräaikaisesti, kohdeapurahoilla toteutetaan näyttelyitä ja
materiaalihankintoja. Mutta kilpailu on kovaa, tekijöitä on Suomessa paljon.”
Taiteilijan sosioekonomisen aseman parantamiseksi Nissilä on ollut mukana taiteilijoiden järjestötoiminnassa Turussa, mutta myös valtakunnallisissa järjestöissä. Nykyisin hän toimii aktiivisesti enää Jöötti ry:ssä. ”Silti on edelleen paljon työtä tehtävänä, jotta taiteilija voisi elää omalla työllään.”
Nissilä on aikaisemmin ollut ahkera näyttelyissä kävijä, nykyisin ei niinkään. Hän työskentelin 40 vuotta Turun taidemuseon museomestarina, joten hän on saanut tutustua taiteeseen erittäin laajasti, myös “kulisseissa”.
Varsinaisia esikuvia Nissilällä ei ole, taidehistoriasta ehkä Brancusi ja Moore. Mutta häntä ovat aina kiehtoneet vieraat kulttuurit ja niiden myötä vanhat esineet. Käyttöesineiden, aseiden, arkkitehtuurin rikkaat muodot antavat paljon, myös uusia veistoksellisia ideoita.

Muhkula