“Teen taidetta, koska se on minulle luontainen tapa havainnoida, kommunikoida ja ajatella”, sanoo taiteilija Sari Torvinen. “Joskus minua kiehtova ilmiö ottaa ensin muodon kuvana ennen kuin edes ymmärrän, mitä käsittelen tai miksi se vetää minua puoleensa. Sitten se voi purkautua puheeksi tai toiminnaksi ja se taas voi johtaa uusiin kuviin.”

Torvisen mukaan maailma on täynnä inspiraation lähteitä. Hän kertoo skannaavansa ulkona kävellessään näkymää ja poimivansa sieltä visuaalisesti kiinnostavia kohteita, jotka voivat tulla esiin vaikkapa teoksen aiheina tai jonain väriyhdistelmänä. Hän lukee ahdistavia uutisia päivänpolitiikasta tai toiveikkaita kuvauksia ihmisten kyvystä kehittää empatiakykyään, ja niistä valuu jotain teoksiin.

Kasvit ovat olleet viime vuosina Torvisen taiteellisen tuotannon tärkein inspiraatio. Ne edustavat hänelle perustavaa laatua olevaa turvaa, ja hän arvostaa niiden tarjoamia monia palveluja ekosysteemille, mielenterveydelle ja hyvinvoinnille. Kasviaiheet toimivat alustana tarkastella ekologiaan, ruoantuotantoon, kiertokulkuun ja monimuotoisuuteen liittyviä kysymyksiä.

Sari Torvinen: 2. sarjasta Maatujat (2025), öljymaalaus

Torvisen viimeisimmät teokset ovat sukeltaneet kasvien juurille — multaan ja sen pieneliöihin. “Peltojen ravinteikkuus ja humuskerroksen paksuus ovat tehomaatalouden myöstä laskeneet hälyttävästi ja olemme menettämässä hedelmällisen maan. Se näkyy jo nyt ruokakasvien ravintoarvon huononemisena, mutta ennen pitkää seuraukset ovat vieläkin ikävämmät,” hän pohtii.

Kysymykseen onko hänen tapansa tehdä taidetta muuttunut vuosien varrella Torvinen vastaa että tavallaan ei, sillä muutos on ollut pysyvä asia hänen taiteessaan aina. Tällä hän viittaa siihen, että hän on työskennellyt niin monella tekniikalla: tehnyt piirustuksia, installaatioita, maalauksia, valokuvia, videoita. Nyt hän on palannut maalauksen pariin 29 vuoden tauon jälkeen, mutta muutakin pulppuilee.

“Nuorena maailma olin minä itse ja teemat sen mukaisesti identiteettiin ja ihmissuhteisiin liittyviä. Nyt on esiintynyt pyrkimystä yrittää ymmärtää muutakin maailmaa. Yksi pitkään pysynyt asia on ollut hidas punnerrus teoksen konseptin, idean, parissa. Viime aikoina olen tästä välillä livennyt materiaalilla leikittelyn puolelle, hiukan”, taiteilija sanoo.

Torvinen kertoo työskentelevänsä yleensä yksin, mutta hänellä on luotettu taiteilijaystävä, jonka kanssa pallotella ideoita ja antaa tukea ja kritiikkiä. Torvinen ottaa usein

muita ihmisiä mukaan teostensa alkuvaiheeseen, kun hän kerää taustatietoja tai muuta materiaalia. Hän on mm. haastatellut bioarkeologia muinaistulokaslajeja käsitteleviä teoksia varten tai jakanut ihmisille taimia kasvatettavaksi ja koonnut tällä tavalla materiaalia teokseen, joka käsitteli suurimmalta osalta ihmisiä lähes kadonnutta kykyä kasvattaa itse ruokaansa.

“Taide on mukana melkein kaikessa elämässäni, niin työssä kuin tapana olla ja elää,” Torvinen sanoo. “Paras hetki taiteen tekemisessä on se, kun idea tulee. Se tuntuu päänahassa kihelmöintinä ja rinnassa jyskää. Oli itse aihe kuinka synkkä vaan, niin idea tuo iloa ja tunteen siitä, että lähtee lentoon. Teoksen valmistumisen hetki taas on jotenkin pettymys. Eikö enää olekaan ongelmia ratkaistavana tai unelmaa jahdattavana? Tässäkö se nyt oli?”

Kysyttäessä taidealan haasteista Torvinen mainitsee taloudellisen toimeentulon, ja sanoo että tämä ei varmaan yllätä ketään. “Me kuitenkin tuotamme kaupungeille vetovoimaa ja pitovoimaa kulttuuritapahtumilla ja ilmaisesti nautittavilla näyttelyillä”, hän sanoo ja jatkaa että näyttelyt tehdään hyvin usein omasta pussista ja ilman palkkaa. “Kannatan kansalaispalkkaa ja toivon, että taiteellisen työn arvo tunnustetaan,” taiteilija sanoo.

Sari Torvinen: Helin ruusukvitteni Kasvimuotokuvia-sarjasta (2023), sekatekniikka

Sari Torvinen: Helin raparperi, lokakuu Kasvimuotokuvia-sarjasta (2024), öljymaalaus

Taiteen kuluttajana Torvinen sanoo olevansa monipuolinen. Hän nauttii kirjallisuudesta ja käy näyttelyiden lisäksi katsomassa teatteria, elävää musiikkia ja elokuvia. Tanssiesityksissä hänen tulee käytyä harvemmin, mutta aina se on elämys ja sen jälkeen miettii, miksei käy useammin.

“Ei minulla ole mitään yhtä suurta idolia. Juuri nyt tuntuu vetävän puoleensa huumori, detaljikkuus, katoavuus ja kevyt törkeys. Näitä löytyy runsain mitoin Anj Smithin ja Marcel Dzaman maalauksista.

Mieleen jäänyt taidenäyttely on Ars 83. Olin sinä vuonna aloittanut taideopintoni Lahden Taideinstituutissa ja näin varmaan ensimmäisen kansainvälisen nykytaiteen näyttelyni. Mind blowing,” Torvinen kertoo.

Sari Torvinen valmistuu kevään päätteeksi julkisen taiteen asiantuntijaksi (kuvataiteilija yamk) LAB- ammattikorkeakoulusta. 

Terveiset ostajalle

Kiitos, kun ostat taidetta. Teosteni jokaisen värivalinnan tai viivan takana on monta ajatusta ja päätöstä. Nyt teos aloittaa keskustelun sinun kanssasi.