Kuvataiteilija Reija Palo-ojalle taiteen tekeminen on tärkeä osa identiteettiä sekä ajattelua. Hänen maalaustensa keskeisiä teemoja ovat ajalliset kerrostumat, aikaamme leimaava epävarmuus, sirpaleisuus sekä yleisesti että henkilökohtaisemmin yksilön näkökulmasta. Hänen teoksissaan nämä erilaiset teemat korostuvat hienovaraisen läsnäolon kautta.

Palo-ojan tie taiteilijaksi alkoi nuorena Helsingistä Torkkelin kuvataidelukiosta. Sieltä hän kertoo saaneensa innoituksen hakea Turun piirustuskouluun, jossa hän opiskeli kolme vuotta. Myöhemmin Palo-oja jatkoi taideopintojaan Kuvataideakatemiassa maalaustaiteen laitoksella, josta hän valmistui kuvataiteen maisteriksi vuonna 2001.

Reija Palo-oja: Fragmentti (6.), öljymaalaus, 2021

Kysyttäessä merkittävistä taidekokemuksista Palo-oja kertoo että nuoruudessaan hänelle on jäänyt mieleen Leena Luostarisen näyttely Helsingin Taidehallissa, sekä Per Kirkebyn Ars Fennica 1993 näyttely Helsingin Kaupungin Taidemuseossa.

“Taiteen tekeminen on minulle jatkumoa, jossa työstämäni teemat muuntuvat hitaasti. Keskeisenä elementteinä on pysynyt työskentely sarjallisten kokonaisuuksien parissa sekä maalauksen olemukseen liittyvät elementit, kuten hienovireinen läsnäolo sekä immateriaalisuus,” taiteilija kertoo. Hän teoksissaan usein limittyvät myös maalaamisen rajapinnat abstraktin taiteen elementeistä hienovireiseen vertauskuvallisuuteen. 

Reija Palo-oja työskentelee Taiteen talossa Suomen Taiteilijaseuran Ateljeesäätiön tiloissa.

Lyhyt tarina/taustoitus taidelainaamosta löytyvistä teoksistasi

Fragmentti -teosten lähtökohtana on ajatus erilaisista kulisseista.  

“Maalauksissa olen siirtynyt kuvitteelliseen taloon, jossa seinien halkeamat peittämisestä huolimatta piirtyvät esiin. Teoksista rakentuu kuin fragmentteja talon seinistä ja sen ajan patinoimista kerroksista. Vertauskuvallisesti teokset muodostavat narratiivisen tason, erilaisten jälkien muodossa. Teosten taustalla vaikuttavat omakohtaiset kokemukset sekä ajatus siitä kuinka taide toimii heijastuspintana.”

Maalaukset voi nähdä myös metaforana mielen kerrostumille, jäljille; kuin huoneeseen kaikumaan jääville sanoille, yrityksille pitää koossa, rikkoutumisen ja korjaamisen aihioille sekä pirstaleiselle maailmalle.”

Reija Palo-oja: Fragmentti (5.), öljymaalaus, 2021