Maria Kaisto
Kirjailija Édouard Louis kirjoitti, että ihminen koostuu ympäristöstä, jossa hän on kasvanut. Minä koostun betonilähiöistä ja niiden talojen muovimatolla päällystetyistä huoneista. Olen maalannut tätä ympäristöä ja sen ihmisiä. Vaikka yhteiskuntaluokkani takia minua kiinnostaa luokkia käsittelevä kirjallisuus ja teoria,
en halua että maalauksistani tulee lukemieni esseiden kuvituksia. Näen mielessäni ja ympärilläni kuvia, joita toteutan teoksiini.
Olen Turun Taideakatemiasta valmistunut kuvataiteilija, ja pääasiallinen tekniikkani on öljyvärimaalaus. Tyylini on ekspressionistinen mutta figuratiivinen. Maalauksen materiaalisuus on minulle tärkeää, haluan korostaa öljyvärin tekstuuria maalaamalla koville pinnoille, kuten alumiinille, MDF-levylle ja akryylilasille.
Näillä pohjilla siveltimen vedot jäävät hyvin näkyviin.
Minulla on sarjakuvataustaa ja olen alkujani piirtäjä. Aiemmin työskentelin musteella, akvarelleilla ja guassilla. Jossain vaiheessa halusin teoksiini lisää tekstuuria, ja kun sitä ei saanut guassilla tarpeeksi, siirryin öljyvärimaalaamiseen. Aluksi oli vaikea sietää omaa kömpelyyttään uuden tekniikan äärellä. Asuin toisen kuvataiteilijan kämppiksenä ja maalasin tärpätin kanssa omassa makuuhuoneessani,
tuuletusikkunaa raolla pitäen. Tosiaan myös nukuin samassa tilassa, missä teokseni kuivui, joten
muutama aivosolu on luultavasti kuollut. Nykyisin kouluttautuneena ammattitaiteilijana osaan huolehtia
työturvallisuudestani paremmin ja tärpätin käytöstä maalausnesteenä olen luopunut kokonaan.
Työhuoneeni sijaitsee Leaf Centerillä, vanhassa tehdasrakennuksesa Turun Kärsämäessä. Muistan
lapsuudesta isän työskentelemässä ravintolan keittiössä hikeä valuen ja kasarirokkia mankasta
kuunnellen. Työni ei ole yhtä raskasta kuin ravintola-alalla, mutta minäkin kuuntelen samoja kappaleita
maalatessani. Seison telineen edessä ja tanssin vähän samalla kun maalaan. Ehkä tästä syystä
työskentelen mieluummin yksin, taidekouluaikoinakin odotin että kaikki muut olivat lähteneet
maalaussalista koteihinsa.
Aloitin piirtämisen noin puolitoistavuotiaana ja olen yhä samalla tiellä. Äidin oli pakko kantaa
käsilaukussaan kynää ja paperia, koska piirtämisen tarve saattoi iskeä vaikka bussissa. Joskus mietin
kuinkakohan moni aikuinen tekee yhä samaa juttua kuin taaperona. Kyllähän monet urheilijat ja klassiset
muusikot toki ovat harjoitelleet pikkulapsista asti. En ole koskaan miettinyt mitä haluan elämässäni
tehdä, ennemminkin sitä, miten voin mahdollistaa piirtämiseni ja maalaamiseni.
Ylä-asteikäisenä en juonut tai osallistunut kotibileisiin, vaan piirtelin koulun käytävien lattioilla istuen muiden sarjakuvanörttien kanssa. Koska olen varttunut japanilaisen sarjakuvan ja kulttuurin äärellä, teoksissani tulevat aina näkymään sieltä tulleet vaikutteet. Lisäksi uuden metatason tuovat vaikutteet
eurooppalaisesta taiteesta, joka puolestaan on saanut vaikutteita japanilaisesta taiteesta. Vaateartesaani-ystäväni suositteli japanilaista väriyhdistelmiä sisältävää opasta, jota käytetään esimerkiksi yukatoiden kuosien suunnittelussa. Saan kirjasta ideoita maalausteni väreihin.
Silti taidealalla haastavinta on fasiliteettien järjestäminen. Työtiloja on vaikea saada ja kuvataiteilijoille
tarjotaan usein saneerausta kaipaavia rakennuksia, joissa on yleensä sisäilmaongelmia, mahdollisesti
hometta. Todellisuudessa esimerkiksi liuottimia käyttävän taidemaalarin työtilan olisi oltava
ilmastoinniltaan parempi kuin normaalin asunnon. Useimmat taiteilijat eivät pysty maksamaan korkeaa
vuokraa ateljeestaan ja hyvistä kohtuuhintaisista työhuoneista on kova kilpailu.
Tulevat näyttelyt:
Yksityisnäyttely Joellassa 17.1.-11.2.2024
Jorpakko 99. vuosinäyttelyssä Iso Galleriassa
Terveiset ostajalle:
Uuteen kotiin muuttaessani ripustan ensimmäisenä taidetta seinille. Kiitos että valitsit maalaukseni!
