Taiteilija Leena Pylkkö tekee saviveistoksia joissa hän pyrkii vangitsemaan hetkellisen, joskus nolonkin jokapäiväisen kokemuksen. “Ruumiillinen subjekti on mukana jokaisessa teoksessa”, taiteilija kertoo ja jatkaa että “siksi veistokseni ovat usein päättömiä – ethän itse näe päätäsi! Et myöskään näe selkääsi, tai takamustasi. Silti tunnet ne. Leikittelen näkemisellä ja tietämisellä.”

Leena Pylkkö opiskeli kuvanveistoa Kuvataideakatemiassa ja myös Saksassa Kielin Muthesius-taidekorkeakoulussa, josta valmistui. Taiteellisen uran alku sijoittuu jo Porvoon lasten ja nuorten taidekouluun. Pylkölle tärkeä käännekohta oli Kuvataideakatemian kuvanveiston opettajan, edesmenneen Radoslaw Grytan tokaisu kun hän kävi juttelemassa jatko-opinnoista: “mitä sä Leena enää opiskelet, ala tehdä!” Ja niinpä Pylkkö alkoi tehdä.

Leena Pylkkö: Maantiekiitäjä

Tietyt aiheet toistuvat hänen töissään, ja niiden pohtiminen jatkuu aina vaan. Pylköllä on myös filosofian lisensiaatin tutkinto filosofiassa, joten pohtiminen onkin hänen alaansa. Taiteilija kertoo että kehollisuus ja kiinnostus luonnon monimuotoisuuteen ovat aina mukana myös hänen muussa elämässään ja lukuvalinnoissaan, joten tavallaan taiteen tekeminen on hyvin hidasta. Toisaalta yksittäinen teos saattaa syntyä nopeastikin, kun sen ajatus on etukäteen valmis. “Mikään ei ole niin täydellistä keskittymistä vaativaa kuin jonkin muodon muovaaminen. Minä en voi pitää edes radiota päällä taustalla! Se on myös siksi hyvin väsyttävää,” hän sanoo.

Leena Pylkön mukaan museot, galleriat ja näyttelyt tekevät elämästä rikasta, ja museokortti on aina niitä vuoden parhaita ostoksia. Pylkkö ihailee rohkeutta – esimerkiksi aina nähdessään Schjerfbeckin myöhemmän iän töitä hän miettii miten Schjerfbeck uskalsi maalata noin!

Tänä vuonna Pylkkö kertoo palanneensa tekemään kuvanveistoa pelkän tuntoaistin avulla. Hän peittää valmisteilla olevan teoksen näköaistiltaan, ja näin on syntynyt esim. verkkariasuinen Maantiekiitäjä-teos.

“Minulle on merkityksellistä, jos taiteeni katsoja sanoo tunnistaneensa itsensä kuvaamistani tilanteista tai ajatuksista. Näyttelyssä kävijä ei ehkä arvaakaan, kuinka paljon merkitystä on ihan pienelläkin tämäntapaisilla kommenteilla vieraskirjassa!”, Pylkkö sanoo.

Leena Pylkkö: Riita (osa teoksesta)

Leena Pylkkö: Alkuperäinen ilo

Hän kertoo että taidealalla tärkeintä on saada töitä esille varsinkin uran alussa. Pylkköä itseään auttoi Lounais-suomessa 2000-luvun alkupuolella käynnissä ollut Artists in the Archipelago -hanke, joka nimenomaan järjesti näyttelytilaisuuksia. “Galleriamaksut ovat todella korkeita, jos ei satu saamaan apurahaa edes niiden kattamiseen. Työajan kustannukset ovat vielä asia erikseen!,” taiteilija summaa.

Leena Pylkkö on juuri pitänyt kaksi yksityisnäyttelyä, joista toinen oli Salossa, toinen Lohjalla. Tuleva syksy on hänelle vähän toisenlaista tekemistä – hän seen viettää residenssissä syventyen erityisesti performanssiensa teemoihin. Ne käsittelevät puhdistumista – hyvin konkreettisen puhdistamisen eli siivoamisen kautta.  

Terveiset ostajalle.

Lainaamosta saat aineettomia lahjoja, jos mietit mitä antaa jollekulle, jolla on oikeasti jo kaikkea. Taidelainan saa palauttaa!

Lyhyt tarina taidelainaamosta löytyvästä teoksestasi.

Savilehmät ovat sellaisia hyvän mielen teoksia. Laita rauhassa makoileva savilehmä työpöydällesi ja muista itsekin välillä rauhoittua! Olen piirtänyt muistiinpanoja lehmistä jo asuessani vuoden verran Högsåran saarella 90-luvun lopulla. Lehmämuistiinpanoja on myös Ahvenanmaan Jurmosta. Kaikkiin näihin paikkoihin minut on vienyt puuvenepurjehdusharrastus.  

Olen viime aikoina kehittänyt viipaloimistekniikkaa, jolla haluan saada saven kertomaan tarinaa melkein kuin savisarjakuvina. Näiden töiden aiheena on aina jokin muutos, usein ihmissuhteissa tapahtuva.

Leena Pylkkö: Ihmine ui